Calliope.
Äitini, luojani.
Maailman syntymä ja maailman loppu.
Veren virroista te minun olemukseni nostitte,
Ja hymyilitte.
"Hän se on", muistan sananne kun pitelitte kehoani syleilyissänne. "Hän on lapsemme, esikoisemme.
"Hän kantaa viisauden kun maailma vajoaa kaaokseen."
Kuinka kiitollinen olenkaan teidän lempeydestänne, kaikesta, mitä olette minulle tässä elämässä antaneet.
Siskoni, rakkaimpani,
Lintuset vapaat taivaankannen.
Muistan teidän syntymänne kuin eilisen, kun pienet kehonne olivat yhdistyneet hiuksistanne;
Olitte kuin päivä ja yö. Valo ja varjo. Kyyhky ja korppi.
Turvauduitte aina minuun, kuten turvaudutte edelleen,
Avuttomat sisarukseni, ette ymmärräkään kuinka ylpeä teistä olen.
Älkää te minusta huoliko.
Te olette tehneet tarpeeksi.
Kun maailma vajoaa kaaokseen,
Minä hukun mieleni syövereihin,
Kunnes kaikki ympärilläni hiljenee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti