Perhostelua

Mjaau c:

Oon ihan hullu gatekeeper kun kyse on mun hahmoloreista - mä oon harvalle kertonu mistä mun tarinat edes kertoo :'D Jotenka! Miten olis jos mä avaisin nyt vähän mun hahmoloreja näistä mun päätarinoista, jotka liittyy mun nukkeihin? :]

Alotetaan siis vaikkapa Perhosefektistä!

_____

Perhosefektiin siis kuuluu tää nelikko: Kaiho, Valhalla, Hurmos ja Toska (heitä kutsun ihan vaan perhosjengiksi hehe). Tän tarinan vois lajitella psykologiseksi trilleriksi/kauhuksi? Tää pyörii aika paljon Kaihon sekasen mielen ympärillä, mut toki kaikkee hirveetä tapahtuu myös tän tytön pään ulkopuolella.

Kaikki alkaa keväällä siitä, kun Kaiho on tulossa kaupasta ja hänen luo saapuu tyttö, joka kysyy häneltä neuvoja keskustaan pääsemisestä. Kaiho, being the awkward person that she is, rupee sit sönköttään jotain tälle tytölle. Jotenkin tää tyttö tajuaa mitä Kaiho sepittää, hymyilee leveästi ja pitelee Kaihon käsistä, kiittää häntä, ja lähtee sit omia teitään. Kaiho kipittää takas kotiin mut jää miettiin tätä tyttöä: joku tässä ihmisessä kutsui Kaihoa puoleensa ihan uudella tavalla. Kaiho, joka on tähän asti selvinny yksikseen ihan fine, löytää ittensä miettimästä millon he tapaisivat uudelleen.

Seuraavan kerran nää kaks tapaa metsäreitin varrella. Ekaksi ne kävelee hiljalleen vierekkäin, kunnes tää tyttö esittäytyy Valhallaksi - ja sit sitä juttua alkaa vaan tuleen niin luonnollisesti. Valhalla osaa lukee Kaihon kehonkielen pelottavan hyvin, ihan ko se olis tottunu juttelemaan tämmöselle super kiusalliselle ihmiselle, mut Kaiholle se on vaan iso helpotus :'D Se on vaan enemmän hämillään siit että Valhalla haluu jutella sen kanssa. Ennen ko ne kävelyn lopuksi lähtee omille teilleen, Valhalla pyytää Kaihoo tuleen hänen luokseen ens kerralla.

Sit ne tapaa uudestaan, ja uudestaan, ja uudestaan... Kunnes ne huomaa että ne vaan hengaa joka päivä.

Tässä vaiheessa Kaiholle alkaa syntyyn tunteita Valhallaa kohtaan; Valhalla ymmärtää sitä niin hyvin, paremmin ko kukaan ikinä on ymmärtäny, ja niiden välille on syntyny molemminpuoleinen kunnioitus. Yks kesäyö ko ne makaa Valhallan sängyllä keskellä yötä ja juttelee niitä näitä, Valhalla huomaa et Kaihon mieltä painaa joku ja kehottaa sitä puhumaan. Kaiho sit kertoo tunteistaan ja on valmis et Valhalla aattelee et se on joku friikki, mutta sen sijaan Valhalla antaa Kaiholle pienen pusun poskelle - hän itse tiesi olleensa rakastunut heidän ensitapaamisestaan asti.

Tästä alkaa sit niiden suhde, se on tosi rakastava ja herkkä, softest love you could ever find <3

Kaikki muuttuu Kaihon syntymäpäivänä, 17.9.

Kaiho ja Valhalla on ulkona kävelyllä niinko aina, Valhalla kerää viimeisiä syksyn kukkia Kaiholle syntymäpäivälahjaksi. Metsä on hiljainen - kuolemanhiljainen, kunnes pieni tuulenvire puhaltaa puiden läpi Kaihon kasvoille. Alkaa hirvee rytinä ja pauke, kun iso, vanha lahopuu alkaa kaatuun. Valhalla hyppää heti pystyyn, työntää Kaihon pois tieltä ja hymyilee, ennen ko se puu kaatuu suoraa hänen päälle. Valhallan keräämät kukat on edelleen sen kädessä, kun veri tavoittaa ne ja värjää ne punaseks.

Kaiho on just nähny, kun hänen tyttöystävä kuolee hänen silmien eessä. Se ei tunnu todelta. Se ei voi olla totta.

Ja sit Kaiho herää. On syyskuu 17., hänen syntymäpäivä.

Kaiho ja Valhalla menee kävelylle, puu kaatuu Valhallan päälle - Kaiho herää. Kaiho päättää että ehkä niiden pitäisi sittenkin vaan hengailla hänen luonaan, mutta matkalla Valhalla jää rekan alle - Kaiho herää. Kaiho päättää itse mennä Valhallan luokse häntä vastaan, ja se tuntuu jo toimivan - kunnes seuraavana päivänä Valhalla astuu harhaan kerrostalon portaissa, ja Kaiho herää taas syntymäpäivänään.

Kaiho on jumissa. Ihan mitä tahansa hän valitsee tehdä, Valhalla kuolee uudelleen ja uudelleen, ja Kaiho herää aina uudestaan samaan päivään.

Kaihon mielentila alkaa lähteen aikamoista alamäkeä tässä vaiheessa, ja yhtenä aamuna herätessään hänen sängyllään istuu aavemainen tyttö. Kaihon pikku friikkauksen jälkeen tää tyttö lupaa, että hän voi auttaa Kaihoa, ja kertoo, että lopettaaksen tän kierteen, Kaihon pitää kuolla. Kaiho on tietenki tosi epäileväinen aluksi, mut hei, yrittänyttä ei laiteta! Tää tyttö - Hurmos - yrittääkin johdattaa Kaihoa sen kuolemaan, mutta jotenkin vaikuttaa siltä, että ulkoiset voimat tai kohtalo itse ovat häntä vastaan. Valhalla jatkaa itsensä uhraamista kerta toisensa jälkeen, ja Kaihosta tulee tosi katkera Hurmosta kohtaan. Kaiho ei enää lowkey tiedä mikä on totta ja mikä ei, mikä päivä on, mihin tai kehen voi luottaa ja etenkin - miksi hän ei voi kuolla?

Kaiho ei tiedä, et tää ei olekaan Valhallan eka rodeo tän asian kanssa, ja että hänen vierellään on samanlainen ivaileva ääni, joka johdattaa myös häntä kuoleman syleilyyn.

_____

Paljon mulla on siis tässä tarinassa vielä auki, mutta lore in a nutshell! Sen tiedän et ihan tarinan lopussa Kaiho lopulta onnistuu kuolemaan, jolloin tää kierre rikkoutuu - mutta se alkaa sit taas uudestaan. Eli ei oo onnellista loppua heille,,

Perhosefekti nimenä tulee tietenkin ihan siitä itsestään, mutta myös Life Is Strange -pelistä! Siinä perhoset on iso symbolismi koko tarinassa, ja perhosefekti on sen pelin päälore c: Oikein rakas media mulle, mwah mwah

Sitten, jospa vähän hahmoista jotain!

Kaiho:

- Kaiholla on ollu toi sen arpi niin kauan kun se vaan muistaa, mutta ei oo oikeen varma mistä se tuli (spoilers: se tuli edellisestä aikaloopista)

- mulla on jotenki hankala kertoo Kaihosta?? Tiedän tasan tarkkaan millanen se on mutta en osaa laittaa sitä sanoiksi. Vaikee hahmo siis

- unreliable narrator! Se se ainakin on

Valhalla:

- on ollut Kaihon kengissä ennen tätä aikalooppia; eli on joutunut olemaan se, joka katsoo Kaihon kuolevan uudelleen ja uudelleen

- Valhallal on aina päällä kaulakoru, missä on Kaihon horoskooppi

- osaa soittaa viulua ja soittelikin sitä paljon Kaiholle

- on ihan chill sen kans että se joutuu kuolemaan koko loppuelämänsä

- no miten Valhalla sitten tietää et tää kaikki on tapahtunu ennenki mut Kaiho ei tiedä? Valilla on päiväkirjoja. Päiväkirjoja toisen perään, jotka on täytetty kaikista näistä tapahtumista. Se on pieni sneak peek tarinan epilogissa, että nää päiväkirjakirjotukset on ainoo asia, mitä pysy edellisestä loopista (ja Kaihon arpi ofc)

Hurmos:

- ruumiillistuma kaikesta pahasta olosta, mitä Kaiho on joutunut kokemaan. Voisko jopa sanoo että Hurmos on jonkinlainen mielikuvitusystävä?

- ainoo tehtävä Hurmoksella on johdattaa Kaiho kuolemaan. Hurmoksen koko elämäntarkoitus pyörii siis vaan Kaihon ympärillä

- yrittää tuoda Kaiholle lohtua, mutta ei ymmärrä miks Kaiho ei hyväksy sitä (Hurmoksen tapa tuoda lohtua on.. noh.. omanlainen)

- vähän niinko rakastunut Kaihoon mut ei kuitenkaan? Tosi obsessoitunut siihen tho, vaikka Kaiho on sille tosi kusipäinen

- puhuu kirjakieltä

Toska:

- samanlainen ruumiillistuma Valhallalle, mitä Hurmos on Kaiholle, mut Valhalla saa Toskan olemuksesta turvaa

- #1 Kaiho hater

- ei ymmärrä ihmistunteita yhtään, ja onkin tosi hämmentyny siitä miten Valhalla haluaa uhrata itsensä kerta toisensa jälkeen. Hän jopa alkaa tarinan aikana huolestuun siitä miten jääräpäinen Val on kuolemisesta

- en sanois että sille syntyy tunteita Valii kohtaan, mutta jonkinlainen suojeluvietti sillä tulee

- vibojen pohjalta mulla tulee Toskasta mieleen Bungou Stray Dogsin Odasaku - ja mitä enemmän mietin tätä, niin sitä enempi tajuun et Toskal ja Valilla on tosi samanlainen "ystävyys"suhde ko Odalla ja Dazailla Dark Erassa... selitän ihan omiani täällä mun puoliso ymmärtää mitä meinaan tällä

- puhuu kirjakieltä ihan niinko Hurmos

_____

Rakkaat... sillon ko kaikki oli vielä hyvin, mjyyh

Kaihon mielentilallista epävakautta kuvattuna,, se ei jaksa. Joku antakaa sille pikku breikki

Täs taas oli eka kerta ko piirsin Toskan, piti meemittää tää milestone

Tää saattaa vaatii selitystä,, elikkäs:

Juteltiin Saran kans joku aika sitten just jotain et modernit tarinat on ollu niin mukavaa mietittävää verrattuna esim. juurikin perhosloreen, ja Sara mietti et tarviiko Kaiho apua vai haleja vai both. Sanoin siihen et suljettu osasto ja halit päälle, jonka Sara sit onnistu lukeen "pallit päälle" :'DD Pallihan on mun ja Pyryn lempinimi mun kaaoslapsi Calliopelle, niin... tämä syntyi. Calli härnäämässä mielensä menettävää Kaihoo + toscapiirakka tietenki kaupan päälle

_____

Jospa tää aukaisis perhosloree enemmän tai vähemmän! Musta on mukavaa kirjottaa auki mun loreja, vaikkakin ne vaatii tosi paljon sanoituksen mietintää ja koneella istumista c':

Mutta! Ensi postaukseen <3

xoxo